| Minna Mattila-Aalto
Vika ei ole ihmisissä, vaan systeemissä. Mitä sitten?
Kuulen usein sanottavan, että vika ei ole ihmisissä, vaan systeemissä ja rakenteissa. Mutta mitä tapahtuu tämän toteamuksen jälkeen? Yllättävän usein ei mitään! Keskustelu hyytyy tai siirtyy nopeasti muualle. Ja jos se jatkuu, se karkaa arjesta abstraktiin teoriaan, pois siitä missä työ oikeasti tapahtuu.
Arjen ristiriita, joka jää ratkaisematta
Todellisuudessa ihmiset ja rakenteet kulkevat työssä käsi kädessä. Siksi niitä pitäisi tarkastella yhdessä. Teemme sen kuitenkin liian harvoin. Olemme rakentaneet johtamisen mallin, jossa ihmiset kuuluvat HR:lle, asiat (KPI:t ja rakenteet) johdolle. HR optimoi osaamista ja resursseja. Liiketoiminta optimoi suoritteita ja mittareita. Dataa syntyy molemmista, mutta yhteys puuttuu. Siksi kukaan ei oikeastaan tiedä, miten resurssit muuttuvat suorituskyvyksi.
Miksi nykyinen tapa johtaa ei toimi?
Kun yksiköt optimoivat omaa tekemistään, kokonaisuus heikkenee. Kun ihmiset tuntuvat vaikeilta, keskitytään asioihin. Kun halutaan parantaa suorituskykyä, kehitetään rakenteita, koska niihin on helpompi tarttua.
Se näkyy arjessa nopeasti. Projektit lisääntyvät, kehittäminen pirstaloituu. Osaaminen kasvaa, mutta tulokset eivät.
Jos ihmiset eivät opi yhdessä, organisaatio ei parane. Rakenteet eivät muutu ilman ihmisiä, eivätkä ihmiset pysty muutokseen, eikä organisaatio oppimaan ilman toimivia rakenteita. Silti johdamme ihmisiä ja rakenteita erikseen.
Mitä pitäisi tehdä toisin?
Ratkaisu ei ole uusi projekti, vaan tapa nähdä kokonaisuuteen. Johtaminen muuttuu, kun asioita ja ihmisiä tarkastellaan samanaikaisesti, dataan perustuen ja yhdistäen:
- Rakenne: miten työ on organisoitu
- Ihmiset: osaaminen, motivaatio, kuormitus
- Johtaminen: priorisointi ja päätöksenteko
- Yhteispeli: miten nämä toimivat yhdessä arjessa
Kun mukaan tuodaan ihmisten kokemus rakenteista, työstä ja olosuhteista, syntyy puuttunut ymmärrys siitä, miksi tulos syntyy ja suorituskyky kasvaa – tai ei synny, eikä kasva.
Uuden ajan johtaminen siirtää fokuksen vipuvoimatekijöihin
Uuden ajan johtaminen siirtää fokuksen pois hajanaisista hankkeista kohti todellisia vipuvoimatekijöitä. Lopputuloksena on vähemmän turhaa ja turhauttavaa tekemistä ja hukkainvestointeja, enemmän käyttökatetta ja vahvempaa kilpailukykyä kestävästi.
Kysymys ei ole siitä, onko vika yksilöissä vai rakenteissa, vaan siitä, pystymmekö johtamaan sitä, mitä ihmisten ja rakenteiden välissä tapahtuu. Jos tämä puhuttelee, toivon sinun pysähtyvän hetkeksi pohtimaan, missä teidän organisaationne suorituskyky ja tulos oikeasti syntyy ja mikä sitä tällä hetkellä estää syntymästä?
